Helsingin sanomat on kirjoittanut tukiasuntojen rakentamisesta asunnottomille kaupunkilaisille. Oli oikein sivun kokoinen kartta, joissa paikat mihin näitä tulee ja määrä
yli kahdeksan sataa. yhteensä. Tämän pitäisi tapahtua 2011 mennessä, näin olisi pitkäaikais-
asunnottomien määrä puolitettu. Kiinnostuneena, asunnottomuuden itsekin kokeneena aloin tutkia
juttua tarkemmin. Paikat oli merkitty selvästi, paikkamäärät ja milloin asunnot olisi valmiita.
Vuosilukuja oli eriä, saas katsoa miten etenee, poistuuko tämä häpeäpilkku, asunnottomuus.!
Mutta keitä kaupunki niihin asuttaa? Eteeni aukeni uskomaton terminologian kirjo.
Monisairaat vaikeasti asutettavat, monisairaat käytöshäiriöiset, alle 65 vuotiaat monisairaat,
vapautuvat vangit. Kuka nämä on keksinyt. Katsoin lähteen, Helsingin sosiaalivirasto. Tämä on
leimaavaa, ja suorastaan ihmisarvoa alentavaa. Tällainen leimaaminen edesauttaa kaupunkilaisten,
niin sanottujen ”normaali” ihmisten ennakkoluuloja ja luo yleistä paniikkia, ” ei meidän naapuriin tuollaista rupusakkia.”
Tukiasunnossa asutaan vuosia, joten tällainen sosiaaliviraston taholta otsaan lyöty leima säilyy myös vuosia.
Asunnottomuus tuo ongelmia sen kokeneille, mutta ei välttämättä pysyvästi. Siteeraankin tähän Mielenterveyden koulutuskeskuksesta Riitta Jauhiaista kyseisestä asiasta.
”Se mitä pidetään kulloinkin normaalina, määrittyy aina paitsi yksilöllisten kokemuksen perusteella, myös yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Mielenterveys on vahvasti arvolatautunut ilmiö.
Normaalia arvostetaan, poikkeavaa pelätään, vältellään ja paheksutaan. Mielenterveyteen liitetään
edelleen paljon mystiikkaa, eikä mielenterveyshäiriöihin vieläkään suhtauduta samanlaisina
ongelmina kuin fyysisiin vaivoihin. Mielenterveys on prosessi, ei pysyvä tila. Kaikki ihmiset kärsivät erilaisista mielenterveyden ongelmista elämänsä aikana”.
Kukapa ei olisi meistä kärsinyt ahdistuksesta, masennuksesta ja pelosta?
Monisairas käytöshäiriöinen on sanahirviö, se ei avaa mitään, mutta eihän asunnottomat
olekaan kansalaiskelpoisia ihmisiä, eittämättä tulee tällainen ajatus. Se jolle on tämmöinen sanahirviö välähtänyt päähän, niin no, suoraan sanoen tällaisella ihmisellä on jo itsellään asennevamma. Jos olet asunnoton, pitkään odotetun asunnon saaminen on lottovoitto. Haluaisitko sinä kuitenkaan tulla leimatuksi asunnon saamisen myötä? Mielestäni se on liian kova hinta.
