Sana vilahtelee usein netissä käytävissä keskusteluissa.Se mielletään matala – alapalkan parissa, ja epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviin. .Useimmiten, lähes aina, siijoojista puhuttaessa. Kuin ohimennen todetaan ”olen nyt täs paskaduunissa, kun ei nyt muutakaan ilmenny”ja kuin vitsinä vielä ”voihan räkä, mitkä liksat”ja päälle nauretaan! Pahaa tekee kun huomaa että suorastaan kilpaillaan kellä esim. on huonompi pomo tai surkeammat työolot. Tällä tavalla, väheksyen omaa työtä, arvokasta sellaista,ohitetaan alalla vellovat epäkohdat. ”En mä täs hommassa kuitenkaan kauan ole, ei mahda mitään” kommentti on itsensä pettämistä. Se”paskaduuni” voi kestää pitkäänkin. Toisaalta taas uhotaan ”perseet penkkiin”eli lakkoon vaan ja heti! Yksinkö? Kun on uhottu aikansa, ja siinä sivussa pomo haukuttu, helpottaahan se hetkeksi olotilaa. Kohta huomataan että sama tyytymättömyys ja, sanoisinko, toivottomuuden tunne valtaa mielen. Se piinaa pahasti!
Sen huomaa tästä ”keskustelusta” On varmaan monelle tuttua. Ymmärrän kyllä. Siivoojat on jätetty yksin.Arvostusta ei ole, vallalla on luulo että kuka tahansa on pätevä tähän vaativaan työhön, eikä tarvita ammattitaitoa. On luotu mitä ihmeellisimpiä stereotypioita ja harhaluuloja alan toimijoista.
Ammattiliitto Pam, ja sen edustajisto ovat tukkineet siivoojien suut täysin. Hengetön Ay liike,tuskin tuntee sanaa siivooja laisinkaan, aivan totta. Se leikittelee nimikkeillä, palveluvastaava yms.Hämäystä. Samaten kuin siivousfirmat. Tässä nähdään taas viivoojan työn arvostus, ja vielä edunvalvontataho!.Sieltä käsin tullut kommentti, ettei siivooja tee tuottavaa työtä, kertonee kaiken.
Siivoojan itsetunto on systemaattisesti nujerjettu. Jatkuva normittelu ja nöyryyttäminen on tehnyt tehtävänsä.Ei ole ihmistä johon tämä ei vaikkuttaisi. Siivooja on alkanut uskoa itsekin ”mä nyt vaan olen paskaduunin tekijä”eikä hänelle parempaa ole tiedossa.
Sana ”paskaduuni” vilahtelee netissä myös kun eri liikkeet/järjestöt pohtivat yhteikunnallisia ja globaaleja ilmiöitä. Nänä ovat useinmiten maahanmuuttajien tienoilla käytäviä keskusteluja selvittäen heidän tullessan tuomaa proplematiikkaa, ilmiöitä, joka on loogista sinänsä,. näistähän suurin joukko ajautuu siivoustyöhön erinäisistä syistä. Siivoojan rooli on jonkun ilmiön osana käsitelty, ja keskustelussa on oma terminologiansa, ja siivooja sana on korvattu toisella,hienosti, globaalilla sanalla. Nämä akateemiset humanistit ovat kyllä käyneet ”paskaduunissa”opiskelun ohella. Eivät kuitenkaan ole sitoutuneet työhön kuten ammattisiivoojat, joita tämä käytävä jutustelu hämää entisestään. Väitän.. Eikä nosta siivoojan asema eikä arvostusta, johon on tähdättävä.
On toisenlainenkin tie, se on järjestelmällisen toiminnan tie. Joskin keskusteluakin on käytävä. Se tulee saattaa rakentavalle pohjalle.Ottaa nettikeskustelu taistelufoorumiksi. Ei enää surkuttelua. .Jos haluat olla maan matosena, niin sinua kohdellaankin siten. Se on vissi.
Siijoojien ääni on saatava oikeasti kuuluville.Se onnistuu liittymällä järjestöön, joka tinkimättä ja puhtaasti ajaa heidän asiaansa. Suomen Oikeutta siivojille on järjestäytynyt, ja toimintasuunitelmaa on tehty ja jotain toteutettukin.Perustyö vaatii aikansa jos se tehdään kunnolla, täten on helpompi jatkaa eteenpäin.Perusidea on kannustaa siivoojat uskomaan itseensä, asiaansa,ja sitä kautta vaikutusmahdollisuuksiinsa.Heidän luokseen on mentävä ja voitettava heidän luottamuksensa. Tämä vie aikansa, barrikaadeille ei mennä hetkessä. Olemme lähestyneet suomalaisia sekä myös maahanmuuttajia, joidenka kirjo on suuri. Haaste myös sen mukainen. Jo sama kieli vaatii paljon, mutta tämäkin asia on hoidossa jo aika hyvin. Pieni on vielä aktiivi ydinjoukko, joka vie infoa ja nostattaa mielialaa ja uskoa ja tarvitsemmekin kipeästi lisää aktiivisia ihmisiä.Uskomme vakaasti näin tapahtuvan. Ja uskomme että nyt on meidän aika, sen on osoittanut jo muualla maailmalla saavutetut taistelutulokset, esim. Hollannissa 10 euron tuntupalkka. Se antaa voimaa. Olemme saaneet tukea muilta matala – alapalkka alalla sinnitteleviltä ja on kutsuttu puhumaan eri foorumeihin, jotka kantavat huolta tästä poljetun työväenluokan asemasta. Vaikka elämme kovien arvojen aikaa, väitän että solidaasuutta löytyy. Se on jo sitä kun eräs yksittäinen henkilö lahjoitti rahaa, saimme sillä megafonin. Eli taisteluaseen! Käyttöä sille oli historiallisessa miekkarissa.Tässä kohtaa toteaisin.Ammattiliiton edustajaa ei näkynyt! Muutenkin liiton nuiva suhtautuminen ihmetyttää. Lähestyimme Pamia, vastaavotto oli, sanoisinko, epämiellyttävä. Tällöin eräs ystävä lohdutteli ”ajattepas näin, Oikeutta – siivoojille on ikäänkuin sen omatunto ja se kolkuttelee” Niin. kyllä on maailma mallillaan kun liiton toimitsija toteaa ettei käsitä mitä yhteisiä intressejä meillä olisi. Huippu oli se että hän sanoi olleensa siivoojana, Luuseri! Tähänkin kokemukseen vedoten voi sanoa että tälle liikkeelle on sosiaalinen tilaus. Kun kukaan ei tee mitään, aika on suosiollinen meille, ja näinollen pidän tätä tulevaisuuden liikkeenä. On suorastaan historiallinen tarve liikkelle joka pui ja selvittää tämän alan tiimoilla syntyneitä ilmiöitä, joita edellä kertomani nettikeskustelu osoittaa. Liike joka nostaa itse nämä alan ja arjen asiantuntijat kertomaan sen oikeilla nimillä sekä sanoilla.jonka ihmisten enemmistö ymmärtää. Sekä nostaa siivoojat taistelun tielle, joukolla !
”Työstä ja taistelusta on syntyvä solidaarisuus” lainatakseni vanhaa työväenlaulua. Tämä taasen kantaa pitkälle. Vai joukkovoima on se tie , millä saavutetään päämääriä Ei yksin jupisemalla.
Ihan vihastuttaa olalle taputtajat sanomalla,”hyvä, vihdoikin jotain tapahtuu, olen hengessä mukana” Nämä ovat useat alalla olleita. Heidän jos kenen pitäisi tietää ettei enää auta pelkkä HENGESSÄ MUKANA oleminen.Voin kertoa ilosanoman siitä miten antoisaa yhdessä tekeminen on. Se on jopa hauskaa, ei tätä aina tehdä otsa rypyssä. Eihän sitä jaksaisikaan, monet hyvät ideat tulee ihan vain yhdessä rupattelemalla.Yhteisöllisyyys on kova sana, tämä kadoksissa ollut hyve!!
Olen itse ollut suurimman työhistoriani ajan erinäisissä siivoustoissä ja tosi pienellä palkalla.
Muuttanut usein paikkakuntaa, joten on koluttu monet siivousfirmat läpi,monenlaista on ollut.
Olen tehnyt ylitöitä pärjätäkseni paremmin. En suosittele sitä kuitenkaan muille, se on kuluttavaa
Eikä muulle elämälle jää aikaa, paljon on jäänyt tekemättä mitä olisi halunnut. Tiedän että näinä aikoina moni tekee kahta työtä pärjätäkseen, eikä sittenkään kunnolla! Se on väärin, ja olen siitä vihainen, sekä surullinen.En hyväksy tälläistä järjestelmää, joka sallii orjatyövoiman, jota siivoojat mielestäni ovat. Se on vaativaa. Moni puurtaa ihan yksikseen, eikä heillä ole sosiaalista verkostoa vapaa – aikanakaan. Toiset työskentelee ihmismassojen keskellä, se vaatii paljon sosiaalisuutta.
Kummassakin tapauksessa työ on henkisesti vaativaa ja raskasta. Olen mielestäni oikea henkilö puhumaan tastä.
